Perjantaina käytiin Artun kanssa jälkitreeneissä (peko). Otettiin uudella systeemillä. Eka leikittiin koiran kaa pallolla/kepillä ja sit tallattiin jälki ja jätettiin esine loppuun. Annettiin hautua ja ajettiin jälki. Tosi hyvin Arttu jäljesti. Tehtiin viel toinen mis oli keppi ja kulma ja lopussa pallo.

Viikonloppuna oltiin mökillä koirat juoks metässä ja ui ja kahlaili (Arttukin). Sunnuntaina Tepon agi. Kaks radan pätkää: hyppy-pussi-hyppy ja kepit-hyppy-hyppy. Meni taas oikein hyvin, vaik en muista millon ois otettu pussia ees. Kepit ei menny kauheen hyvin, kun Teppo oli sen verta  väsy. Levättiin vähän aikaa ja otettiin sit uusiks ja meni tosi hyvin. Sisällä ois ollu rengas, mut ei otettu sitä, kun en halunnu rasittaa Teppoo liikaa.

Tiistaina olis ollu kerranki lähiseudulla mätsäri, mut en sit menny sinne, kun piti lukee pääsykokeisiin (jotka on vihdoinkin ohi!). Keskiviikkona kävin kaupasta verta ja tein illalla kummallekkin pienen verijälen. Olin aiemmin keväällä kattonu et tos lähellä on hyvä paikka jäljille, mut sehän olikin ihan heinettyny, eikä täs lähellä oo parempaakaan vaihtoehtoo, joten tein siihen ja sen takia tuli tosi lyhyet jäljet. Ens kerralla pitää varmaan mennä johonki metsään tekemään ne jäljet, niin tulis hyvät. Jäljet kerkes hautua 14 tuntia. Aamulla sitten otin eka Tepon ajamaan jälkee. Näytin sille, et tästä alkaa ja se nuuhki vähän et mitäs täällä pitäis olla ja sitten, kun se sai sen hajun niin meni nenä liimattuna kuin juna jäljen loppuun. Ja kaiken huippuna yhteen kohti oli tullu enempi verta, vaikka ei ollu tarkotus tehä yhtään makausta eka jäljelle, mut Teppo meni itestään siihen kohti maahan ja vähän ajan päästä jatko matkaa:D Syksyllä mennään siis jälkikokeeseen, vaikka mitä inisis tuomarit kiveksistä.

Artulla ei menny ihan niin hyvin. Just, kun oltiin menossa ajamaan jälkee, niin joku papparainen käveli ohi ja Arttu innostu siitä hirveesti ja vieressä oli jonku mummelin kasvimaa ja Arttu ei sen takia kovin hyvin jaksanu haistella jälkee. Kyllähän se muuten hyvin meni, mut lopussa, kun mummeli rupes lähenemään, niin ei jaksanu hirveesti keskittyä. Mitä tästä siis opimme? Etsi etukäteen hyvissä ajoin sopiva paikka ja varmista, ettei siellä ole muita, kun ajat jäljen!